Mussa on jotain vialla. Ei normaali ihminen syö suruunsa, iloonsa, pettymykseen, palkinnoksi tai ajankulukseen.
Olen harrastanut laihduttamista viimeiset 15 vuotta. Tästä ajasta pitää vähentää tietysti se aika, kun olen odottanut tyttöjäni. Raskaudet ovatkin ainoa aika koko aikuiselämäni aikana, kun en ole päivittäin ajatellut laihduttamista. Jokainen neuvolakäynti oli tietysti tuskaa. Mietin selityksiä valmiiksi, että mitä sanon, jos painostani huomautetaan. “Selkä on ollut niin kipeä, että ei ole pystynyt liikkumaan, varmaan on siis nestettä tämä 1,5 kiloa viikossa” tai “Syötiin eilen vähän suolaisempaa ruokaa, varmaan nestettä taas.”
Olen lukenut kaikki mahdolliset dieettikirjat, olen kokeillut kaikkea painonvartijoista karppaamiseen. Pahin oli ehdottomasti vaahterasiirappi-sitruuna-mikälie-paasto ja hyvänä kakkosena tällä listalla VLCD-tuotteet. Yäääk. Mehupaasto toki olisi oikein, oikein hyvä asia saastuneelle kropalleni, mutta taidan säästää sen tammikuulle. Nyt ensin pitää pystyä hallitsemaan syömistään arjessa ja juhlassa. Pienillä askelilla mennään. Sen sijaan, että vetäisin itseäni heti äärirajoille, aion tällä kertaa edetä maltillisesti.
Söin eilen vaikka mitä, joten puntarikin näyttää normaalin painon lisäksi muutamaa nestekiloa. Joten luultavammin ensimmäisen viikon pudotus tulee olemaan jotain viiden kilon hujakoilla, todellista pudotusta saattaa tulla muutaman kilon verran. Mutta koska päätin aloittaa tästä aamusta, niin merkitsen tähän nyt lähtöpainokseni 94.8 kg
Ensimmäinen tavoite: – 5 kg 12.11. mennessä (nestettä tosiaan kropassa varmaan 3-4 kg)
Toinen tavoite: – 10 kg 24.12. mennessä (tämä tulee olemaan tiukka väli, n. – 1 kg/vko)
Kolmas tavoite: – 15 kg 28.2. mennessä
Neljäs tavoite: – 20 kg 31.5. mennessä
Viides tavoite: – 25 kg 31.12.2011 mennessä
Realistista. Näillä mennään. Ruokavalio kevyeksi ja liikuntaa 3-4 tuntia viikossa: siinä on onnistumisen avaimet. Liiku enemmän, syö vähemmän. Ei sokeria, hyvää rasvaa. Tsemppiä minä!